Revolution - mikä?

perjantai 26. joulukuuta 2014

Tervetuloa porkkanalaatikolle ja glögille!

Näin Tapaninpäivänä jouluruuat on syöty, perheen kanssa oltu ja lahjaksi saatujen kirjojen lukeminen aloitettu. Miksei siis vielä luettaisi tätäkin tarinaa joulusta. Tein tämän koulua varten (opiskelen kirjoittamista Jkl:n avoimessa yo:ssa), mutta koska aihe on niin sopiva, jaan sen teillekin. Päähenkilönä on Kirsi-Mari Hardy (Kikka), tapahtumapaikka Jyväskylän seutu, Suomi. Ja tarina on täysin totta. Onneksi. Ladies and gentlemen: 

Jyväskyläläisessä kaupassa on ruuhkaa, kuten aina joulun alla. Näissä tietyissä edessäni kiitävissä ostoskärryissä on joululaatikoita, rosollia, maitoa ja limppua. Kirsi-Mari Hardy työntää kärryjä eteenpäin ja pysähtyy välillä nappaamaan tarvittavia tuotteita, kun tulee niiden kohdalle. Ulkopuoliselle Hardyn ostoskärryjen lasti näyttää tavalliselta joulupyhien ruokavarastolta, joka viedään kotiin ja hotkaistaan perheen kesken, mutta totuus on toinen. 
— Nämä ruuat tulevat jouluaaton ruokailuun, jonka pidämme Suvannossa. Pidämme aaton ovia auki niille, joilla ei ole ystäviä tai perhettä lähellä, Kirsi-Mari kertoo.
Suvanto on siis mielenterveys- ja päihdekuntoutujien sekä työttömien kokoontumispaikka. Hardy järjestää ruokailun miehensä Samin kanssa. 
— Me tarjoamme siellä ilmaisen ruuan ja lisäksi laulamme joululauluja, Kirsi-Mari jatkaa ja nappaa suolakurkkupurkin kärryihinsä.
  Tällaisesta joulusta on tullut Hardyille jo perinne. Jouluruokailu aloitettiin vuonna 2007, kun Kirsi-Mari havahtui huomaamaan, että ihmisiä, joilla ei ole ketään jakamassa aattoiltaa, on paljon.
— Tajusin perheemme tuttavapiirin kautta, että on niin paljon ihmisiä, jotka ovat jouluna yksin. Sain kipinän järjestää ilmaisen mahdollisuuden tulla valmiiseen pöytään ihmisten ääreen.

Me käymme joulun viettohon

Ennen kuin Kirsi-Mari ja Sam lähtevät illaksi Suvantoon, he viettävät jouluhetkeä kotona. Kirsi-Mari on kotoisin Suomesta ja Sam taas Englannista. Vaikka Hardyjen kotona kohtaa kaksi eri kulttuuria, jouluperinteisiin englantilainen kulttuuri ei vaikuta. Sen sijaan Samin perheellä on tapoja ja tottumuksia, jotka ovat tuoneet oman lisänsä joulun suunnitteluun ja viettämiseen.
— Sam ei ole juhlinut lapsuudessa joulua ollenkaan. Hänen vanhemmat päättivät, etteivät halua viettää joulua, joka on kaupallistunut ja kaukana Raamatun alkuperäisestä sanomasta. Mitään suuria jouluisia perinteitä ei siis siltä puolelta sukua ole.
Juuri nyt kaupassa on ruuhkaa, eikä ole vaikea ymmärtää, mitä Samin vanhemmat ovat tarkoittaneet. Lahjat pariskunta kuitenkin ostaa toisilleen ja joulu merkitsee nykyisestä kaupallisesta luonteestaan edelleenkin paljon.
— Mulle joulu on aina olllut perheen ja perinteiden aikaa. Se on hiljentymistä kiireen jälkeen, Kirsi-Mari tiivistää samalla, kun kumartuu nostamaan muutaman glögipullon kärryihin. — Myös Samin paras joulumuisto liittyy yhteisöllisyyteen, perheeseen. Heillä oli eräs joulupäivä kolmetoista ihmistä syömässä. 
Perinteisiin Hardyn perheessä kuuluu Suvannon jouluaterian ja oman jouluhetken viettämisen lisäksi myös hautausmaalla käyminen sekä suklaan syöminen.
— Parasta on se, että kun illalla sitten tulee kotiin hautausmaakierroksen jälkeen, voi vaan käpertyä viltin alle syömään suklaata ja juomaan kuumaa. 
Jouluna on eräs toinenkin asia, jota Kirsi-Mari odottaa joka vuosi.
— On eräs pariskunta, joka tulee Suvantoon joka joulu. He on käyneet siellä alusta asti, ja vaikka en tunne heitä muuten, enkä näe heitä kuin kerran vuodenssa, on koskettavaa nähdä, miten tärkeä osa yhteinen hetki on heille. Joka vuosi mietin, että tulevatko he nyt yhdessä, vai tuleeko vain toinen. 

Kirsi-Mari & Sam 

Toisia varten vuoden jokaisena päivänä

Arkena Kirsi-Mari on töissä perhetyöntekijänä perhepalveluja tarjoavassa yrityksessä, ja Sam tekee töitä kesäaikaan maanviljelysten parissa ja talvisin lumitöitä. Kummatkin tunnetaan kotipaikkakunnalla Vihtavuoressa ahkerina työntekijöinä ja ihmisinä, jotka ovat valmiita auttamaan. Kun tänä vuonna Suvantoon yleensä lahjoittaneet kaupat ja tehtaat eivät enää lahjoittaneet ruokaa, Kirsi-Mari keräsi neljässä tunnissa eri lahjoittajilta tekstiviesteillä rahat ruokia varten kokoon. Näillä lahjoituksilla on saatu ostoskärryt täyteen.
Auttaminen ei ole kuitenkaan vain yhden päivän asia, vaan Hardyjen pariskunnalle toisia varten oleminen on elämäntapa, josta nautitaan. Joululahjatoive näillä ahkerilla työntekijöillä on kuitenkin inhimillinen.
— Jouluna me molemmat toivotaan vapaapäivää. Samille se tarkoittaa lumettomuutta ja mulle tietty suklaata sohvalla, Kirsi-Mari hymyilee.
Auttajatkin tarvitsevat aikaa, jolloin akkuja voidaan ladata ja kerätä voimaa sellaisista asioista, joille on itselle merkitystä. 
Vielä lopuksi ennen kauppakierroksen loppumista Kirsi-Marilta kysyttiin, mikä on paras sana, joka liittyy jouluun.
— Rauha. En oikein osaa rentoutua, mutta jouluaattoiltana pystyn vaan lojumaan sohvalla, Kirsi-Mari vastaa heti ja kiiruhtaa kassalle.
Hän nostelee porkkanalaatikot, glögipullot ja kahvit huolellisesti ja reippaasti liukuhihnalle, hymyilee myyjälle ja jutustelee tämän kanssa samalla hetken. Sitten hän pakkaa tavarat pusseihin ja lähtee hymyillen autolle. Tänäkin jouluna on moni asia kohdillaan.

2 kommenttia:

  1. Kiitos kirsi-marja ja Sam joulujuhlasta ja kiitos sara että kerroit siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin hienoa asiaa ei voi olla kertomatta! Ja kiitos rohkaisevasta kommentista :) -Sara

      Poista