lauantai 21. helmikuuta 2015

Valintaperusteet

Tässä eräänä päivänä Pekka meni puuteroimaan nenäänsä, ja oi mikä helpotus olikaan jälleen vapautua taakoistaan ja puhdistua sisäisesti. Mutta kun tuli aika ajaa kaikki saasta ulos talosta, hän kohtasi ongelman - putket kilisivät ja kolisivat kuin kirkon kellot, mutta pyörre ei nielaissut posliini-istuimen sisältöä. Putket olivat tukossa.

Siitä seurasikin seuraava ongelma - niin keltaiset sivut, numeropalvelu kuin putkimiesten ammattiliittokaan eivät olleet selvillä putkimiesten pätevyydestä. Mistä Pekka tähän hätään löytäisi pätevän putkimiehen? Eikä kyse ollut edes siitä, osasiko putkimies tiivistää liitokset pitäviksi tai pitää puhtaan ja käytetyn veden erillään - ei, paljon tärkeämpää oli löytää uskovainen, Jumalaa pelkäävä putkimies!

Jos Pekka vain tilaisi halvimman, ties mikä baalinpalvoja sieltä tulisi - varmaan käyttäisi epäjumalalleen pyhitettyä kupariputkea, kumartelisi liiteriä päin ja asentelisi putkensa epäpyhän ikoninsa muotoon! Ja vaikka kävisikin niin, että putkimies olisi ateisti, Pekka ajatteli kauhun värähdyksen kulkiessa hänen selkärankansa lävitse, ei sekään paljon auttaisi! Jos putkimies ei kuuntelisi Herran johtadusta, miten hän osaisi asentaa putket oikein ja Korkeimman tahdon mukaan? Ei kai ihminen saa sooloilla, ja päättää omassa voimassaan mistä hanasta tulee kylmää ja mistä kuumaa vettä?

Sitten Pekalla välähti. Hän soitti pastorilleen, joka suositteli erästä Eeverttiä, hurskasta ja raamatun tuntevaa miestä jonka iso-isän kaima oli ollut putkimies. Hänellä oli meriitit kohdallaan! Ja niin Eevertti tuli, aseinaan putkitongit, "Putkitöitä Paavalin tapaan"-kirja ja oikea henki! Ja hyvä olikin, että oikea mies saapui - putkissa oli varmasti jokin kirous, varmastikkin edellisen putkimiehen asettama, kun eivät tahtoneet antaa periksi - niin kovaa piti vääntää ja niin pitkä ja harras oli vaadittu polvirukous!

Auringon painuessa mailleen Pekka vielä siivosi jääkaappiaan, kaataen vanhat, äitinsä vuosia sitten tekemät viinimarjamehutiivisteet pois. Vielä viimeiseksi ennen nukkumaan menoaan hän päätti huutoa päivän pölyt harteiltaan, ja katso, ihme todisti hänen valinneen oikean putkimiehen! Vesi, joka normaalisti oli ihanan, joskin myös tavanomaisen, kirkasta oli muuttunut punaiseksi viiniksi! Pekka hymyili hartaana, ja painoi päänsä rukoukseen:

"Kiitos, että olet antanut minulle viisauden - valitse aina töihin uskovainen!"

perjantai 6. helmikuuta 2015

Winter Revolution -tunnelmat by Katri Liukko

Tällä kertaa meillä on blogissa vieraileva kirjoittaja, ja lahjakas sellainen! 
Saanen ylpeänä esitellä: Katri Liukko Vaajakoskelta! 


Pitemmittä puheitta, päästetään Katri ääneen:

Lauantaipäivänä Vaajakosken baptistiseurakunnalta löytyi Winter Revolutionin merkeissä yllättävän suuri joukko yllättävän vieraita ihmisiä (nämä yllätykset olivat positiivisia). Itsehän saavuin paikalle ensimmäisen tilaisuuden alkaessa jämptisti klo 13 ja ehkä minuutin yli. Ensimmäisen tilaisuuden aikana saimme kuulla Tytti Oksasen todistuksen, Janne Saarelan puheenvuoron ja Jere Valkosen musisointia. Pisteenä i:n päälle yleisölle esittäytyi myös ylistyksestä vastaava, tyylikäs kokoonpano Jurvasta. 


Tytti Oksanen
                         
Jere Valkonen
                     
Janne Saarela

Taukojen aikana makeannälkää oli mahdollisuus helpottaa kioskin antimilla, jotka oli näppärästi sijoitettu mahdollisimman huomaamattomaan paikkaan alakertaan, kaiken muun kansan hengatessa suurimman osan ajasta yläkerrassa. Kioski oli kuitenkin hyödyllinen, koska sillä turvattiin riittävä kahvinsaanti, ja näin porukan vireystila pysyi tarpeeksi korkeana. 

Päivän toisena tilaisuutena oli paneelikeskustelu, jossa pohdittiin Jumalan kohtaamista ja mielenkiintoisella tavalla myös mm. tunteiden merkitystä, esimerkiksi ylistäessä. Uskonko, että Jumala on läsnä, vaikka ei tunnukaan siltä? Uskonelämän rakentaminen pelkästään tunteiden varaan ei välttämättä kanna pitkälle.



Panelistit: Aaron Kortteenniemi, Dani Niskanen, Elina Liukko ja Tuomas Toppila

Ruokatauon koittaessa porukka hajaantui taitavasti pitkin Vaajakosken metropolia (tahi jäi kirkolle aterioimaan), ja kenties osa lähti kauemmaskin. Allekirjoittaneen ruokaseurue rantautui Ahjon grillille syömään perin keskisuomalaista ateriaa, taksaria. (Jos et tiedä mikä se on, googleta.)

Kello 18 Vaajakoskella jatkui ohjelma teemalla Jeesus on rakkaus. Silloin tiukkaa teologista settiä kansankielellä tarjoili vieraileva puhuja Sauli Rajala, joka oli valmistautunut saarnaansa teknologiaa sulavasti hyödyntäen. Hyvää puhetta somistaa aina visuaalisesti kaunis diaesitys! Samaisessa tilaisuudessa julkaistiin myös Sara Saarelan uusin kirja Nimeä minut uudelleen. Myös Jeren musiikkia saatiin kuulla lisää.


Sauli Rajala

Kirsi-Mary Hardy (haastattelija) ja Sara Saarela

Maria Korpela

Hyvän päivän päätti viimeinen tilaisuus klo 20, tällä kertaa teemana oli Jeesus on tulevaisuus. Sauli Rajala jatkoi opetustaan, ja Maria Korpela jakoi koskettavan todistuksensa. Ilta päättyi ylistykseen, jonka jälkeen väki alkoi pikku hiljaa livistää kotimatkalle tai lukemaan uunituoretta kirjaa, kuten minä tein. Kaiken kaikkiaan päivä oli onnistunut, ja mielenpohjalle jäi kytemään pohdiskeltavaa. Erityisen paljon ajatuksia herättivät Tytin ja Marian todistukset siitä, kuinka Jumala voi eheyttää raskaidenkin kokemusten jälkeen, ja opettaa meitä siihen, että pyrkisimme elämään niin kuin Jeesus eli: anteeksiantamuksella ja rakkaudella.