lauantai 11. heinäkuuta 2015

Jumalan tahto ja johdatus

Nyt on tullut aika kirjoittaa minun viimeinen blogitekstini tälle foorumille. Kuten monet teistä lukijoista ovat varmasti jo kuulleet, minä ja Janne ollaan suuntaamassa takaisin koulunpenkille. (Tavoitteena on saada uusia kirjoittajia tilallemme mahdollisimman pian.) On vielä monia asioita, jotka eivät ole varmistuneet koulumme ja asumisemme kannalta, mutta luultavinta on, että sieltä teologian maisteriopinnoista me löydämme itsemme — jos ei nyt heti, niin viimeistään jossakin vaiheessa vuonna 2016. Kova yritys olisi päästä ulkomaille. ”Jos Luoja suo” on avautunut itselleni uudella tavalla viimeisten kuukausien aikana. Olen ymmärtänyt, että minä en todellakaan ole kaikkivaltias. Mutkia on ollut matkassa, ja osa on vielä ratkomatta, mutta luottamus Jumalaan on kova. 


Olen miettinyt viime kuukausien aikana Jumalan johdatusta ja tahtoa paljon. Aivan liian usein me takerrumme siihen, että mietimme minkä asunnon hankimme tai mitä leipämerkkiä ostamme. Sen, mitä Raamatusta olen ymmärtänyt (enkä nyt viittaa mihinkään irralliseen yhteen jakeeseen, vaan tarkoitan Raamatun suurempia linjoja), Jumalan tahto yksilöihmisen kohdalla ei ole sellainen, että on koko ajan stressattava osuuko oikeaan ja mitä jos minä tein nyt väärin, mitä jos en tehnytkään Jumalan tahtoa. Muistan, kun itse joskus panikoin valtavasti pienissäkin asioissa, että mitä jos tajusin jotakin väärin ja tein Jumalan tahdon vastaisesti. Aivan kuin Jumala kuiskisi sinulle, että ”joo, polttaa polttaa, mutta et nyt ole vielä ihan siellä minne sinut halusin, ratkaiseppa tämä ristikko nyt”.


Luettelen seuraavaksi muutamia Jumalan tahtoon liittyviä asioita, jotka luultavasti antavat perspektiiviä meille siitä, millaisten asioiden kanssa olemme tekemisissä (idea napattu Sean McDowellin kirjasta Ethix). Joskus ajatuksemme pyörivät jatkuvasti vain oman napamme ympärillä: mitä minun pitäisi tehdä, mitä minä saan tehdä jne. Aina vain minun ja minä. Taakka helpottaa, kun ymmärrämme, että Jumalan suunnitelmat ja tahto eivät ole niin paljoa kiinni yhden pikkuisen ihmisen yhdestä valinnasta. Tässä on kyse isommasta kokonaisuudesta.


Jumalan tahto on ensisijaisesti se, että ihmiset pelastuisivat. Näin sanoo mm. 1. Tim.2:4.

Jumalan tahto on, että ihmiset täyttyisivät Pyhällä Hengellä. Lue vaikka Apostolien teot ja Paavalin kirjeet.

Jumalan tahto on, että ihmiset olisivat puhtaita/nuhteettomia/pyrkisivät hyvään. Sen sijaan, että keskittyisimme älyttömästi rukoilemaan, että Jumala paljastaisi pilkuntarkan tahtonsa tai suunnitelmansa meidän elämällemme, meidän tulisi muistaa, että Raamattu on täynnä ohjeita elää moraalisesti parempaa elämää. Saatamme elää Raamatun ohjeiden vastaista elämää ja samaan aikaan vaatia Jumalaa paljastamaan tahtonsa meille. Hänen tahtonsa on, että me luemme Raamattua ja vedämme elämämme ohjenuorat sieltä.  


Kun nämä periaatteet ovat hanskassa, ne valinnat, joita teemme, eivät voi mennä kovin paljoa harhaan. Meidän tulee muistaa, että teemme elämässämme joka päivä valintoja, jotka vaikuttavat elämäämme. Me muokkaamme itseämme, sitä millaisia me olemme ja millaiseksi me tulemme, näillä valinnoilla. Joku on sanonut: ”Kylvä ajatus, niitä teko. Kylvä teko, niitä tapa. Kylvä tapa, niitä luonne. Kylvä luonne, niitä kohtalo.” Kyse on siis paljolti elämäntavastamme, ei niinkään yksittäisistä jutuista, joissa pähkäilemme Jumalan tahtoa. Miten kohtelet ihmisiä ympärilläsi, mitä teet, kun vihastut, onko sinulla itsekuria, miten hyvin tunnet Jumalan ja Raamatun, suhtaudutko asioihin raamatullisesti, vältteletkö syntiä jne. Otetaan esimerkiksi koulupaikka. Kun elät hengellä täytettyä, moraalisesti hyvää elämää, ei ole väliä oletko koulussa Seinäjoella vai Tampereella. Tärkeää on se, että elät siellä missä olet todeksi tätä tällaista elämää, rakennat suhdettasi Jumalaan päivä päivältä enemmän, palvelet toisia. Toisin sanoen toteutat Jumalan tahtoa siellä missä kuljet.

Kun puhumme Jumalan tahdosta, kyse on siis hyvin kokonaisvaltaisesta asiasta. Toki me usein aloitamme pienistä asioista ja arjessa pysähdymme pienten asioiden kohdalle. Kun Penttiä kiusataan, menenkö auttamaan vai katsonko vierestä? Kun tekisi mieli lyödä Marttaa, lyönkö vai juoksenko kotiin ja puran vihani vaikka huutamalla seinälle ja puhumalla itselleni järkeä, kenties rukoilemalla, että en vihastuisi Martalle niin kovasti ja oppisin sietämään, jopa välittämään hänestä?


Kyllä, me tulemme joskus sellaisten asioiden eteen, että ne ovat meille suuria päätöksiä ja me mietimme, mikä on Jumalan tahto. En usko, että Jumala suunnittelee pilkuntarkasti elämäämme ennakolta ja ohjailee meitä kuin nukkeja yläkerrasta käsin. Me olemme ihmisiä, joilla on vapaa tahto, mutta meillä on myös vapaus ja vastuu käyttää vapauttamme oikein. On toki oikein rukoilla ja kysyä Jumalalta neuvoa, jos ei yhtään tiedä mitä tekisi. Toisaalta jos on rukoillut ja ei ole saanut mitään ukkosenjylinällä taustoitettua viestiä taivaasta ja on tehnyt valinnan oman parhaimman tiedon varassa, ei kannata potea syyllisyyttä ja miettiä vuosia jälkikäteen, että tuliko tehtyä vastoin Jumalan tahtoa. Jos ajattelee Jumalan rankaisevan tällaisessa tilanteessa, on paikallaan pohtia millainen minun jumalakuvani on. Näenkö Jumalan oikeasti sellaisena, kuin hän oikeasti, Raamatun mukaan on, vai näenkö Jumalan traumojeni yms. valaisemana. 

Uskon, että kun nuo yllämainitut kolme asiaa ovat hanskassa, olet turvallisilla vesillä ja valintasi ovat Jumalan mielenmukaisia. Rukoileminen ei ole koskaan pahasta, ja vaikka Jumala ei käsikirjoita elämämme jokaista käännettä etukäteen, hän tietää, mitä erilaisista valinnoistamme voi seurata. Hän myös tietää, minne sinut ja minut, sellaisina ihmisinä kuin me olemme, kannattaisi lähettää. Siksi rukoileminen on hyvästä. Sen verran olen kuitenkin elämässä huomannut, että Jumala ei istu jokaisessa risteyksessä antamassa suoria ohjeita, vaan joskus siellä odottaa hämmästyttävä hiljaisuus. Silloin olen tehnyt valinnat parhaan tietoni mukaan ja usein hyvin määrätietoisesti. Myönnän, että en odota aamuisin Jumalan kertovan minulle päiväni lukujärjestystä, vaan pyrin jatkuvasti uusia seikkailuja kohti. Toki rukoilen joka päivä, että ei minun tahtoni, vaan sinun. Kun Pyhä Henki asuu sydämessä, olettaisi, että hän myös antaisi intoa ja unelmia. Ja jos joku ovi ei avaudu, pysyköön suljettuna :)




Olkoon nämä siis viimeiset sanani täällä: lukekaa Raamattua, tutkikaa sitä, etsikää hengellä täytettyä elämää ja unelmoikaa suurista!

<3: Sara

torstai 2. heinäkuuta 2015

NUORTEN LEIRI 20.-26.7.

Tervehdys!

Kesäleiri lähestyy uhkaavaa vauhtia. Tällä kertaa sitä vietetään Kesärannassa  maanantaista sunnuntaihin 20.-26.7. Luvassa on maanantaista sunnuntaihin mukavaa yhdessäoloa, raamattutunteja, saunomista, pelejä, kisoja, painia ym. Leiri alkaa maanantaina klo 17 (tarjoillaan tukeva iltapala) ja päättyy suunnuntaina puolelta päivin. 


Leirin teema kantaa tällä kertaa nimeä "Raamattu". Jumala on ilmoittanut itsensä sanan kautta ja tätä sanaa me tulemme käymään leirillä läpi useasta eri näkökulmasta. Tulemme myös kerääntymään päivittäisiin pienryhmiin, joten ota oma Raamattusi mukaan!

Suurin osa "meidän porukoissa" liikkuvista on ehkä jo kuullut, että tämä leiri tulee olemaan minun kohdallani viimeinen. Suunnitelmani vievät minut tämän leirin jälkeen opiskelun pariin ja nuorisosihteerin hommat tulevat päättymään. Juuri tulleen tiedon mukaan samanlainen tilanne on myös Aaronilla: Niinpä myös hän on mukana leirillä viimeistä kertaa. Nyt on viimeinen tilaisuus haastaa (tähän saakka voittamaton) leirinvetäjä sotilaspainissa.  

Ilmoittaudu ajoissa mukaan tästä linkistä!!! Revolution-kassa maksaa jokaisen leiriläisen hinnasta 10€, joten leirin hinta on 70€.  

- Janne