torstai 9. huhtikuuta 2015

Musiikin voima

Tietänemme kaikki, miten voimakas vaikutus musiikilla on ihmiseen. Jokaisella on varmaan niitä lauluja, jotka assosioidaan hyviin ja ihaniin muistoihin, ja niitä lauluja, joita kuunnellessa ei mieliala kohoa maksimilukemiinsa. Musiikki on erinomainen portti nostalgiaan.

Juurikin tästä syystä olin pari viikkoa sitten No Man’s Bandin jäähyväiskeikalla Jyväskylän Lutakossa. Monet biisit assosioituivat pitkäaikaismuistissani mukavasti angstisiin teinivuosiini (joista ei lopulta ole lainkaan pitkä aika), ja päätin mennä fiilistelemään ”vanhoja” aikoja vielä viimeisen kerran.

En suinkaan ollut ainut, vaan keikka taisi olla tungoksesta päätellen loppuunmyyty. Arvioni mukaan yleisö koostui enimmäkseen n. kolmekymppisistä miehistä, jotka lauloivat (karjuivat/huusivat/tms.) ahkerasti mukana. Yksi NMB:n esittämistä lauluista oli heidän varhaisesta tuotannostaan kipale nimeltä Risti, jonka kertosäkeessä lauletaan: ”Ristin luota aloittaa, voit aina uudestaan. Veri tuo sinut parantaa, veri viaton se puhdistaa. Viaton uhrikaritsa, syyttömänä sinun puolesta. Golgatalla ristiinnaulittiin, jotta sinä, sinä eläisit.” Ja yleisöhän karjui täysillä messissä.

Tässä vaiheessa tiirailin ympärilleni (itsehän en osannut tämän biisin sanoja), ja mietin että noinkohan tämän bändin kuulijakunta pelkästään uskovista koostuu, vaikka laulun sanat tässä kohdin ovat varsin vakaumukselliset. Ja toivottavasti ei koostukaan, sillä ehkä juuri näillä lauluilla tavoitetaan ne ihmiset, joihin perinteinen kirkkopoppi tai virret eivät iske. Asiaa makusteltuani oivalsin, että moninaiset ovat Herran keinot levittää Sanaansa. Kyllä täytyy ihmiselle puhua sitä kieltä mitä hän ymmärtää, ja siksi meitä on niin monenlaisia, että voidaan kohdata kaikenlaisia ihmisiä. Jos evankeliumi menee parhaiten perille rennosti karjumalla, on jees että on niitä, jotka ilosanomaa sillä volyymillä levittävät.

Etenin ajatuksissani omaan musiikkimakuuni, joka tosiaan on jokseenkin laaja. Henkilökohtaisen näkemykseni mukaan reggaehenkinen Katajainen Kansa on ollut parhaita bändejä suomalaisen hengellisen musiikin saralla viime vuosina, niin iskee meikäläiseen se leppoinen rytmi. Jo pelkästään lähipiirini perusteella tiedän silti, että kaikkia se ei miellytä. Ihmiset ovat erilaisia, ja aina joku asia kolahtaa toiselle, mutta toiselle ei. Olisi sangen tylsää jos kaikki pitäisivät samoista jutuista. 

Vaikka musiikki ei aina olisi suoraan ns. hengellistä kirkkokamaa, voi rivien väliin ujuttaa helposti yhtä sun toista sanomaa. Tällaisia muusikoita Suomestakin löytyy ja mikä parasta, he eivät aina edusta samaa genreä. Tähän väliin kirjoitan esimerkkinä sellaiset nimet kuin Juha Tapio ja Ruudolf. Uskallan väittää että heidän kipaleensa ovat saaneet jokusen ihmisen pohtimaan tätä elämää vähän pintaa syvemmältä. 

Kirjava musiikkivalikoima on yksi niistä monista rikkauksista joita meille on annettu. On ilahduttavaa huomata kuinka erilaisia, vaikkakin saman Jumalan tekosia, me olemme. Ei siis kannata kadehtia toisten saavutuksia, eikä vähätellä omaa pystymistään. Jokaisella meistä on eri tehtävät. 

- Katri Liukko



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti