sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Töpseli seinään: Get wired to the highest power


Kun olin vaihto-oppilaana Kanadassa muutama vuosi sitten, isäntäperheeni nuorimman lapsen suosikkibändi oli hengellistä musiikkia soittava Newsboys, ja sitähän me sitten tietenkin kuunneltiin kotona ja automatkoilla. (Ihan hyvä poppoo, ei siinä mitään, mutta liika on liikaa.) 

Yksi heidän biiseistään jäi erityisesti mieleen. When the Boys Light Up –laulussa sanotaan nimittäin näin: ”You ain’t never gonna feel the force if you don’t connect to a power source”. Voimavirtaa on siis mahdoton tuntea jos ei kytkeydy voiman lähteeseen. Jos oikein vapaasti saan käännellä, niin lausahdus voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lamppu ei pala jos ei töpseli ole seinässä. (Jätämme nyt huomiotta paristoilla toimivat lamput.)

Jäin tuumimaan tuota silloin, ja olen tuuminut sitä myös jokusen kerran tässä vuosien varrella. Sanomahan sikäli on sangen yksinkertainen, mutta silti unohtuu helposti jokapäiväisessä elämässä. Itse ainakin mielelläni jupisen hengellisen elämäni tylsyyttä, silloin kun se sitä on, ja olen suhteellisen varma, ettei vika ole ainakaan tässä päässä. Töpseli on taatusti seinässä mutta lamppu ei siltikään pala. Minussahan ei ole vikaa. Eihän?


Lähde: http://www.123rf.com/photo_26034372_a-single-light-bulb-glowing-among-broken-bulbs-on-a-black-background.html
Toisinaan sitä ajautuu keskustelemaan hengellisistä asioista ei-uskovien ystävien kanssa. Monet heistä sanovat, että Jumalaanhan voisi vaikka uskoakin, jos Hän joskus välittäisi näyttäytyä tai osoittaa voimansa jollain tavalla. Ymmärrän lausahduksen täysin (ja ajattelen itsekin joskus niin). Kuitenkin toisinaan tulee mieleen, että ei suhde Taivaan Isään ehkä kuitenkaan voi olla noin yksipuolinen, että voihan olla että jotain täytyy tehdä itsekin. Ja kyllä Jumalaa saa haastaa. Jos lukija siellä nyt  mietit, että noinkohan on Jumalaa olemassa ollenkaan vai onko Hän ehkä kuitenkin satuolento, niin kokeile. Mutta anna Jumalalle kuitenkin mahdollisuus.

Myönnän, että on aikoja kun en itse viitsi tehdä yhtään mitään uskonelämäni eteen, ja noina aikoina se on tuntunut eniten kuivakkaalta. Ja taas aikoina, kun on itse halunnut oppia enemmän Jumalasta tai viettää aikaa Jumalan hyvyyttä fiilistellen, on Hänen tekonsa, voimansa ja läsnäolonsa näkynyt elämässäni kaikista selvimmin. Voisiko siis olla niin, että se töpseli on usein ihan itse tuikattava seinään? Kun vinkkaamme yläkertaan että yhteys on auki, niin Isällä on varmasti aikaa, kiinnostusta, rakkautta ja lämpöä jota jakaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti