sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Parisuhde vai pari suhdetta

Lueskelin tässä eräänä päivänä tarinaa amerikan ihmemaasta. Osassa eteläisiä osavaltioita on vastavoimana yhden yön jutuille ja on-off-suhteille noussut romantisoidun menneisyyden ihannointi ja termi "courtship". Ajatuksena on, että kaikki nuorten rakastavaisten kanssakäyminen on valvottua, jo ennen suhteen aloittamista kysytään lupa tytön vanhemmilta, kirjeet luetaan, pysytään ainakin metrin päässä, ja niin edelleen. Ajatuksena kaunis, mutta käytännössä ei oikein toimiva - suuri osa kirjoittajan menetelmää noudattavista tuttavista oli edelleen sinkkuja.

Ongelmaksi muodostuu paitsi nykyisessä kulttuurissa erikoinen, äärimmäinen valvonta, myös vaadittava sitoumisen taso. Nuoren, elämäänsä vasta aloittelevan, on vaikea tehdä päätöstä siitä, että haluaa pyrkiä avioliittoon tämän hädin tuskin tuntemansa henkilön kanssa, kuten "courtship" vaatisi. Hyvin harvalla nuorella on rohkeutta mennä ihastuksensa isän luoksa ja kysyä lupaa tavoitella tyttären kättä - varsinkin, kun toisen kanssa on hädin tuskin jutellut! Liian suuria päätöksiä eteen liian nopeasti, ilman mahdollisuutta tutustua toiseen. Mutta kirjoittajan isoäidillä oli asiaan mielipide.

Isoäiti totesi, että heidän aikanaan kiellettiin menemästä treffeille kahdesti saman henkilön kanssa peräkkäin. Ajatuksena oli, että hampurilaisen äärellä rupattelu on erinomainen tapa tutustua toiseen, mutta koska kummankin tiedossa on, että tämä ei vielä tarkoita mitään sitoutumista, draama vähenee ja itsensä hillitseminen helpottuu - kumpikin kun olisi seuraavalla viikolla hampurilaisella jonkun muun kanssa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut parisuhdetta, päinvastoin. Parisuhteelle oli oma terminsä - "Going steady". Tämän vaiheen sattoi aloittaa vasta myöhemmin, kun oli jo turvallisesti tutustunut useampaan vastakkaisen sukupuolen edustajaan - oppinut, kenestä oikeasti tykkää ja mitä ominaisuuksia arvostaa. Tällöin oli paljon todennäköisempaa päätyä hyvään parisuhteeseen, koska poika- tai tyttöystävä ei ollut ensimmäinen ihastus, hormonien pauhun vallassa valittu, vaan ainakin hieman paremmin informoitu valinta. Elämän suuret päätökset kannattaa tehdä päällä, ei alapäälllä.

Olen pohdinnan jälkeen todennut tämän olevan hyvä asia. Ei ole haittaa tutustua useampaan ihmiseen - ja itseensä - ennen kuin ryhtyy seurustelemaan. Kyse ei ole sitoutumisen tai parisuhteen arvon vähättelemisestä, vaan päinvastoin - toiseen sukupuoleen tutustumista ilman, että tutustumisen välineeksi täytyy ottaa on-off-parisuhteet. Tutustukaa ihan rauhassa ihmisiin, useampaan kuin yhteen, ennen kuin hyppäätte parisuhteen syövereihin. Antakaa hampurilaisten auttaa suhdettanne! :)

1 kommentti:

  1. Niin ja kannattaa varmasti kysyä myös Jumalalta, ja rukoilla johdatusta sen oikean ihmisen löytämiseen. Liika hampurilaisen syönti aiheuttaa ylipainoa ja turvotusta:).

    VastaaPoista