maanantai 15. kesäkuuta 2015

Loppuunpalanut vai lopussa palava?

Lähde
Hyvin usein minulle esitetään milloin missäkin kysymys: mitä baptistit oikein ovat? Miten he eroavat muista? Kysymys sinänsä ei ole hämmentävä. Vapaista suunnista baptistikirkko on oikeastaan aika pieni, vaikka siihen lisäisi ruotsinkieliset ja baptistikirkkoon kuulumattomat baptistiseurakunnat. Suuntauksena olemme siis hyvin pienessä marginaalissa Suomen väestössä. Maailmanlaajuisesti tilanne on kuitenkin toisenlainen. Yleensä en kailota ensisijaisesti sitä, mihin seurakuntaan kuulun, koska minulle on tärkeämpää se, että olen uskossa Jeesukseen.

Mitä baptistit sitten ovat? Historian valossa meidät tunnetaan ennen kaikkea siitä, että kastamme uskoon tulleita ja siitähän sana baptisti tuleekin. Nykyään meidät tunnetaan edelleen samasta asiasta, mutta kuitenkin lähinnä historian kautta. Baptisteilla on ollut Suomessa kasvun kausia silloin tällöin, mutta nykyään todella monelle baptistit ovat erittäin vieraita.

Mitä kristityt sitten ovat? Miten kristillisyys näkyy tässä kansassa? Vertaa sitä mitä näet siihen mitä apostolien teoissa 13:3-4 sanotaan: ”Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta. Ja kaupungin väestö jakaantui: toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella.”

Kyseessä oli Paavalin ja Barnabaksen retki Ikonionissa, jossa he julistivat evankeliumia. Huomattavaa on se, että Ikonion ei ollut mikään pieni kylä. Kyseessä oli Lykaonian maakunnan keskus, jossa ihmisiä virtasi. Kaksi miestä sai koko kaupungin liikkeelle niin, että väestö jakaantui. Kovinkaan monelle ei varmasti ollut epäselvää, kuka Jeesus on. He näkivät omin silmin kuinka Paavalin ja Barnabaksen julistama sanoma vahvistettiin siten, että ihmeitä alkoi tapahtumaan. Ei ihme, että myöhemmin Lystrassa ihmiset luulivat heitä jumaliksi.

Kuvittele millaista olisi ollut katsella vierestä noita tapahtumia. Monet varmasti itkivät onnesta sen tähden, että pitkään vaivannut vakava parantumaton sairaus parani. Ennennäkemättömiä asioita tapahtui, eikä voitu kieltää etteikö ihmeitä olisi tapahtunut.

Kun katsomme tämän päivän elämää, näemmekö jälkeäkään tuosta? Ihmisiä saattaa virrata hakemaan Tokmannista ilmaista ämpäriä, pubiin hakemaan lisää olutta tai jäähalliin katsomaan ottelua. Mutta Jeesus on jäänyt monelle epäselväksi. Hänestä on tullut historiallinen hahmo, jota monet kunnioittavat hyväntekijänä, opettajana ja filosofina. Moni ei tiedä, että Jeesus on oikeasti Jumalan Poika tai että Jeesuksen voi tuntea. Moni ei tiedä, että ihmeet ja merkit voisivat olla tänäkin päivänä keskuudessamme, koska Pyhä Henki edelleen vaikuttaa niissä, jotka uskovat. Miksi emme saa kansaa liikkeelle? Miksi emme näe ihmisiä tulevan uskoon suuressa mittakaavassa? Miksi emme näe ihmeitä?


Jumala rakastaa baptisteja(kin) ja varmasti siksi sallii, että tällaisia vakavia ajatuksia herää monien mieleen. Mutta eikö se olisi todellinen revolution, että meidän sydämemme muuttuisivat niin, että kenellekään ei jäisi epäselväksi kuka Jeesus on ja miten hän tänä päivänä vaikuttaa? Ja kun joku taas kysyisi että keitä ne baptistit ovatkaan, voisi vain vastata että kristittyjä, joiden sydän palaa Jeesukselle - tuletko Jumalanpalvelukseen ottamaan asiasta selvää?   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti