Hiljaiseloselvitystä

Hei!

Pahoittelemme koko tiimin voimin, että blogissa on ollut niin pitkään hiljaista. Hiljaisuus johtuu siitä, että SBK:n nuorisotyössä on käynnissä aikamoiset muutokset ja mullistukset, kun iso osa tiimistä on siirtynyt muihin töihin ja maihin. 

Aaron aloitti lääkiksen Kuopiossa, Janne lähtikin Lontooseen englantia opiskelemaan (Janne & Sara muuttavat Usaan vasta ensi elokuussa) ja Sara meni hommiin Isoon Kirjaan Keuruulle. Katri ja Toivo kuitenkin ovat edelleen työssä mukana, ja tällä hetkellä suunnitellaan miten jatketaan. Kuka ja miten ja milloin. :) 

Siu!

Jumalan tahto ja johdatus

Nyt on tullut aika kirjoittaa minun viimeinen blogitekstini tälle foorumille. Kuten monet teistä lukijoista ovat varmasti jo kuulleet, minä ja Janne ollaan suuntaamassa takaisin koulunpenkille. (Tavoitteena on saada uusia kirjoittajia tilallemme mahdollisimman pian.) On vielä monia asioita, jotka eivät ole varmistuneet koulumme ja asumisemme kannalta, mutta luultavinta on, että sieltä teologian maisteriopinnoista me löydämme itsemme — jos ei nyt heti, niin viimeistään jossakin vaiheessa vuonna 2016. Kova yritys olisi päästä ulkomaille. ”Jos Luoja suo” on avautunut itselleni uudella tavalla viimeisten kuukausien aikana. Olen ymmärtänyt, että minä en todellakaan ole kaikkivaltias. Mutkia on ollut matkassa, ja osa on vielä ratkomatta, mutta luottamus Jumalaan on kova. 

Olen miettinyt viime kuukausien aikana Jumalan johdatusta ja tahtoa paljon. Aivan liian usein me takerrumme siihen, että mietimme minkä asunnon hankimme tai mitä leipämerkkiä ostamme. Sen, mitä Raamatusta olen ymmärtänyt (enkä nyt viittaa mihinkään irralliseen yhteen jakeeseen, vaan tarkoitan Raamatun suurempia linjoja), Jumalan tahto yksilöihmisen kohdalla ei ole sellainen, että on koko ajan stressattava osuuko oikeaan ja mitä jos minä tein nyt väärin, mitä jos en tehnytkään Jumalan tahtoa. Muistan, kun itse joskus panikoin valtavasti pienissäkin asioissa, että mitä jos tajusin jotakin väärin ja tein Jumalan tahdon vastaisesti. Aivan kuin Jumala kuiskisi sinulle, että ”joo, polttaa polttaa, mutta et nyt ole vielä ihan siellä minne sinut halusin, ratkaiseppa tämä ristikko nyt”.

Luettelen seuraavaksi muutamia Jumalan tahtoon liittyviä asioita, jotka luultavasti antavat perspektiiviä meille siitä, millaisten asioiden kanssa olemme tekemisissä (idea napattu Sean McDowellin kirjasta Ethix). Joskus ajatuksemme pyörivät jatkuvasti vain oman napamme ympärillä: mitä minun pitäisi tehdä, mitä minä saan tehdä jne. Aina vain minun ja minä. Taakka helpottaa, kun ymmärrämme, että Jumalan suunnitelmat ja tahto eivät ole niin paljoa kiinni yhden pikkuisen ihmisen yhdestä valinnasta. Tässä on kyse isommasta kokonaisuudesta.

Jumalan tahto on ensisijaisesti se, että ihmiset pelastuisivat. Näin sanoo mm. 1. Tim.2:4.

Jumalan tahto on, että ihmiset täyttyisivät Pyhällä Hengellä. Lue vaikka Apostolien teot ja Paavalin kirjeet.

Jumalan tahto on, että ihmiset olisivat puhtaita/nuhteettomia/pyrkisivät hyvään. Sen sijaan, että keskittyisimme älyttömästi rukoilemaan, että Jumala paljastaisi pilkuntarkan tahtonsa tai suunnitelmansa meidän elämällemme, meidän tulisi muistaa, että Raamattu on täynnä ohjeita elää moraalisesti parempaa elämää. Saatamme elää Raamatun ohjeiden vastaista elämää ja samaan aikaan vaatia Jumalaa paljastamaan tahtonsa meille. Hänen tahtonsa on, että me luemme Raamattua ja vedämme elämämme ohjenuorat sieltä.  

Kun nämä periaatteet ovat hanskassa, ne valinnat, joita teemme, eivät voi mennä kovin paljoa harhaan. Meidän tulee muistaa, että teemme elämässämme joka päivä valintoja, jotka vaikuttavat elämäämme. Me muokkaamme itseämme, sitä millaisia me olemme ja millaiseksi me tulemme, näillä valinnoilla. Joku on sanonut: ”Kylvä ajatus, niitä teko. Kylvä teko, niitä tapa. Kylvä tapa, niitä luonne. Kylvä luonne, niitä kohtalo.” Kyse on siis paljolti elämäntavastamme, ei niinkään yksittäisistä jutuista, joissa pähkäilemme Jumalan tahtoa. Miten kohtelet ihmisiä ympärilläsi, mitä teet, kun vihastut, onko sinulla itsekuria, miten hyvin tunnet Jumalan ja Raamatun, suhtaudutko asioihin raamatullisesti, vältteletkö syntiä jne. Otetaan esimerkiksi koulupaikka. Kun elät hengellä täytettyä, moraalisesti hyvää elämää, ei ole väliä oletko koulussa Seinäjoella vai Tampereella. Tärkeää on se, että elät siellä missä olet todeksi tätä tällaista elämää, rakennat suhdettasi Jumalaan päivä päivältä enemmän, palvelet toisia. Toisin sanoen toteutat Jumalan tahtoa siellä missä kuljet.

Kun puhumme Jumalan tahdosta, kyse on siis hyvin kokonaisvaltaisesta asiasta. Toki me usein aloitamme pienistä asioista ja arjessa pysähdymme pienten asioiden kohdalle. Kun Penttiä kiusataan, menenkö auttamaan vai katsonko vierestä? Kun tekisi mieli lyödä Marttaa, lyönkö vai juoksenko kotiin ja puran vihani vaikka huutamalla seinälle ja puhumalla itselleni järkeä, kenties rukoilemalla, että en vihastuisi Martalle niin kovasti ja oppisin sietämään, jopa välittämään hänestä?

Kyllä, me tulemme joskus sellaisten asioiden eteen, että ne ovat meille suuria päätöksiä ja me mietimme, mikä on Jumalan tahto. En usko, että Jumala suunnittelee pilkuntarkasti elämäämme ennakolta ja ohjailee meitä kuin nukkeja yläkerrasta käsin. Me olemme ihmisiä, joilla on vapaa tahto, mutta meillä on myös vapaus ja vastuu käyttää vapauttamme oikein. On toki oikein rukoilla ja kysyä Jumalalta neuvoa, jos ei yhtään tiedä mitä tekisi. Toisaalta jos on rukoillut ja ei ole saanut mitään ukkosenjylinällä taustoitettua viestiä taivaasta ja on tehnyt valinnan oman parhaimman tiedon varassa, ei kannata potea syyllisyyttä ja miettiä vuosia jälkikäteen, että tuliko tehtyä vastoin Jumalan tahtoa. Jos ajattelee Jumalan rankaisevan tällaisessa tilanteessa, on paikallaan pohtia millainen minun jumalakuvani on. Näenkö Jumalan oikeasti sellaisena, kuin hän oikeasti, Raamatun mukaan on, vai näenkö Jumalan traumojeni yms. valaisemana. 

Uskon, että kun nuo yllämainitut kolme asiaa ovat hanskassa, olet turvallisilla vesillä ja valintasi ovat Jumalan mielenmukaisia. Rukoileminen ei ole koskaan pahasta, ja vaikka Jumala ei käsikirjoita elämämme jokaista käännettä etukäteen, hän tietää, mitä erilaisista valinnoistamme voi seurata. Hän myös tietää, minne sinut ja minut, sellaisina ihmisinä kuin me olemme, kannattaisi lähettää. Siksi rukoileminen on hyvästä. Sen verran olen kuitenkin elämässä huomannut, että Jumala ei istu jokaisessa risteyksessä antamassa suoria ohjeita, vaan joskus siellä odottaa hämmästyttävä hiljaisuus. Silloin olen tehnyt valinnat parhaan tietoni mukaan ja usein hyvin määrätietoisesti. Myönnän, että en odota aamuisin Jumalan kertovan minulle päiväni lukujärjestystä, vaan pyrin jatkuvasti uusia seikkailuja kohti. Toki rukoilen joka päivä, että ei minun tahtoni, vaan sinun. Kun Pyhä Henki asuu sydämessä, olettaisi, että hän myös antaisi intoa ja unelmia. Ja jos joku ovi ei avaudu, pysyköön suljettuna :)

Olkoon nämä siis viimeiset sanani täällä: lukekaa Raamattua, tutkikaa sitä, etsikää hengellä täytettyä elämää ja unelmoikaa suurista!

<3: Sara

NUORTEN LEIRI 20.-26.7.

Tervehdys!

Kesäleiri lähestyy uhkaavaa vauhtia. Tällä kertaa sitä vietetään Kesärannassa  maanantaista sunnuntaihin 20.-26.7. Luvassa on maanantaista sunnuntaihin mukavaa yhdessäoloa, raamattutunteja, saunomista, pelejä, kisoja, painia ym. Leiri alkaa maanantaina klo 17 (tarjoillaan tukeva iltapala) ja päättyy suunnuntaina puolelta päivin. 

Leirin teema kantaa tällä kertaa nimeä "Raamattu". Jumala on ilmoittanut itsensä sanan kautta ja tätä sanaa me tulemme käymään leirillä läpi useasta eri näkökulmasta. Tulemme myös kerääntymään päivittäisiin pienryhmiin, joten ota oma Raamattusi mukaan!

Suurin osa "meidän porukoissa" liikkuvista on ehkä jo kuullut, että tämä leiri tulee olemaan minun kohdallani viimeinen. Suunnitelmani vievät minut tämän leirin jälkeen opiskelun pariin ja nuorisosihteerin hommat tulevat päättymään. Juuri tulleen tiedon mukaan samanlainen tilanne on myös Aaronilla: Niinpä myös hän on mukana leirillä viimeistä kertaa. Nyt on viimeinen tilaisuus haastaa (tähän saakka voittamaton) leirinvetäjä sotilaspainissa.  

Ilmoittaudu ajoissa mukaan tästä linkistä!!! Revolution-kassa maksaa jokaisen leiriläisen hinnasta 10€, joten leirin hinta on 70€.  

- Janne

Lasten kaltainen on taivasten valtakunta

Olen monesti itse miettinyt mitä otsikossa mainittu lausahdus tarkoittaa. Jokainen on ehkä joskus päässyt seuraamaan päiväkodin pihalla olevien lasten päätöntä ja hölmönnäköistä temmellystä. Lapset ovat metelöiviä ja sotkuisia, lapset ovat hankalia, hyväuskoisia ja käsittämättömiä. Lapset ovat aitoja. Miksi Taivas olisi tällaisten ihmisten kaltainen?

Käsittämättömintä Jeesuksen ristinkuolemassa on se, että se oli puhtaasti Isän hyvyyttä ja lahja meille. Ei tosiaan olisi tarvinnut, eikä sitä tosiaan annettu mistään hyvästä. Oman kokemukseni pohjalta pyhäkouluikäisen lapsen on helppo ymmärtää tämä, kun taas nuoren tai aikuisen ajatusmaailmaan se ei meinaa mahtua. Usko ei riitä, vaan omilla teoilla on hyvitettävä Jeesuksen työ minua kohtaan. Jumala oli melko näppärä kun Hän antoi lahjan jota on mahdotonta maksaa takaisin. Siinähän yritätte.

Lähde: http://thumbs.dreamstime.com/z/happy-kid-his-present-8740200.jpg

Oleellisinta on se, kuinka Jeesus jatkaa puhettaan verrattuaan lapsia Taivaaseen (tämä löytyy Matteuksen evankeliumin 18. luvusta, jakeet 1-6). Hän kertoo, että sinne ei pääse kukaan, joka ei ota sitä vastaan niin kuin lapsi. Mutta miten lapsi ottaa lahjan vastaan? Niin innoissaan ettei aina ehkä muista sanoa edes kiitos. Kyseenalaistamatta sitä ansaitseeko hän sen, kysymättä miten sen voisi korvata. Entä miten aikuinen ottaa lahjan vastaan? Sanomalla että ei olisi tarvinnut, miten sä nyt näin, ja mistä hyvästä tääkin nyt on. Ja että eihän ollu kallis.

Elikkä siis. Pois turha suorituskeskeisyys ja paine siitä, että kelpaanko Jumalalle ja olenko varmasti tehnyt riittävästi päästäkseni Taivaaseen. Usko riittää, ja kun se on aitoa, niin se heijastuu elämään, tekoihin ja ajatuksiin, ja niin se kuuluukin mennä. Ei missään nimessä niin päin, että ensin tehdään ja sitten uskotaan että kyllä tällä jo jonkinasteinen taivaspaikka varmaan aukenee.

Pekka Simojoen laulun sanoin: sitä on se pyhä yksinkertaisuus.

Loppuunpalanut vai lopussa palava?

Lähde

Hyvin usein minulle esitetään milloin missäkin kysymys: mitä baptistit oikein ovat? Miten he eroavat muista? Kysymys sinänsä ei ole hämmentävä. Vapaista suunnista baptistikirkko on oikeastaan aika pieni, vaikka siihen lisäisi ruotsinkieliset ja baptistikirkkoon kuulumattomat baptistiseurakunnat. Suuntauksena olemme siis hyvin pienessä marginaalissa Suomen väestössä. Maailmanlaajuisesti tilanne on kuitenkin toisenlainen. Yleensä en kailota ensisijaisesti sitä, mihin seurakuntaan kuulun, koska minulle on tärkeämpää se, että olen uskossa Jeesukseen.

Mitä baptistit sitten ovat? Historian valossa meidät tunnetaan ennen kaikkea siitä, että kastamme uskoon tulleita ja siitähän sana baptisti tuleekin. Nykyään meidät tunnetaan edelleen samasta asiasta, mutta kuitenkin lähinnä historian kautta. Baptisteilla on ollut Suomessa kasvun kausia silloin tällöin, mutta nykyään todella monelle baptistit ovat erittäin vieraita.

Mitä kristityt sitten ovat? Miten kristillisyys näkyy tässä kansassa? Vertaa sitä mitä näet siihen mitä apostolien teoissa 13:3-4 sanotaan: ”Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta. Ja kaupungin väestö jakaantui: toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella.”

Kyseessä oli Paavalin ja Barnabaksen retki Ikonionissa, jossa he julistivat evankeliumia. Huomattavaa on se, että Ikonion ei ollut mikään pieni kylä. Kyseessä oli Lykaonian maakunnan keskus, jossa ihmisiä virtasi. Kaksi miestä sai koko kaupungin liikkeelle niin, että väestö jakaantui. Kovinkaan monelle ei varmasti ollut epäselvää, kuka Jeesus on. He näkivät omin silmin kuinka Paavalin ja Barnabaksen julistama sanoma vahvistettiin siten, että ihmeitä alkoi tapahtumaan. Ei ihme, että myöhemmin Lystrassa ihmiset luulivat heitä jumaliksi.

Kuvittele millaista olisi ollut katsella vierestä noita tapahtumia. Monet varmasti itkivät onnesta sen tähden, että pitkään vaivannut vakava parantumaton sairaus parani. Ennennäkemättömiä asioita tapahtui, eikä voitu kieltää etteikö ihmeitä olisi tapahtunut.

Kun katsomme tämän päivän elämää, näemmekö jälkeäkään tuosta? Ihmisiä saattaa virrata hakemaan Tokmannista ilmaista ämpäriä, pubiin hakemaan lisää olutta tai jäähalliin katsomaan ottelua. Mutta Jeesus on jäänyt monelle epäselväksi. Hänestä on tullut historiallinen hahmo, jota monet kunnioittavat hyväntekijänä, opettajana ja filosofina. Moni ei tiedä, että Jeesus on oikeasti Jumalan Poika tai että Jeesuksen voi tuntea. Moni ei tiedä, että ihmeet ja merkit voisivat olla tänäkin päivänä keskuudessamme, koska Pyhä Henki edelleen vaikuttaa niissä, jotka uskovat. Miksi emme saa kansaa liikkeelle? Miksi emme näe ihmisiä tulevan uskoon suuressa mittakaavassa? Miksi emme näe ihmeitä?

Jumala rakastaa baptisteja(kin) ja varmasti siksi sallii, että tällaisia vakavia ajatuksia herää monien mieleen. Mutta eikö se olisi todellinen revolution, että meidän sydämemme muuttuisivat niin, että kenellekään ei jäisi epäselväksi kuka Jeesus on ja miten hän tänä päivänä vaikuttaa? Ja kun joku taas kysyisi että keitä ne baptistit ovatkaan, voisi vain vastata että kristittyjä, joiden sydän palaa Jeesukselle - tuletko Jumalanpalvelukseen ottamaan asiasta selvää?   

Summer Revolution 2015!

Tänä viikonloppuna Jurvassa on Suomen Baptistikirkon kesäjuhlat 2015!

Nuorille ja nuorenmielisille se tarkoittaa sitä, että

lauantai-illalla klo 21

on nuortenilta. Tämä kaikki tapahtuu Jurvan yläasteella ja lukiolla.

Teemana on Vapauteen vapautettu.

Tulkaa ihmeessä paikalle! :) 

Musiikissa on Hanski ja 

puhumispuolta hoitaa Aaron, Juhani ja Janne. 

Koululla saa majoittua ilmaiseksi ja mikäli sinulla on 

kysyttävää mistä tahansa käytännön asiasta, ota yhteys:

saarelanjanne[a]gmail.com

Kesällä on tulossa myös leiri, jonka tarkempi ajankohta on heinäkuun lopussa. 

Laittakaa korvan taa ja me infotaan asiasta lisää piakkoin.

Mutta nyt: kesäjuhlat, Jurva ja nuortenilta! Mikäli et ole ollut koskaan

Jurvassa, nyt on korkea aika kokea tuo elämys! Ja mikäli olet

jo ehtinyt käydä visiitillä tuossa kuuluisassa pikkupitäjässä,

olet oikein tervetullut uudelleen. Grillillä on edelleen hyvää ruokaa 

ja ihmiset ovat mukavia ;)

-Sara

Parisuhde vai pari suhdetta

Lueskelin tässä eräänä päivänä tarinaa amerikan ihmemaasta. Osassa eteläisiä osavaltioita on vastavoimana yhden yön jutuille ja on-off-suhteille noussut romantisoidun menneisyyden ihannointi ja termi "courtship". Ajatuksena on, että kaikki nuorten rakastavaisten kanssakäyminen on valvottua, jo ennen suhteen aloittamista kysytään lupa tytön vanhemmilta, kirjeet luetaan, pysytään ainakin metrin päässä, ja niin edelleen. Ajatuksena kaunis, mutta käytännössä ei oikein toimiva - suuri osa kirjoittajan menetelmää noudattavista tuttavista oli edelleen sinkkuja.

Ongelmaksi muodostuu paitsi nykyisessä kulttuurissa erikoinen, äärimmäinen valvonta, myös vaadittava sitoumisen taso. Nuoren, elämäänsä vasta aloittelevan, on vaikea tehdä päätöstä siitä, että haluaa pyrkiä avioliittoon tämän hädin tuskin tuntemansa henkilön kanssa, kuten "courtship" vaatisi. Hyvin harvalla nuorella on rohkeutta mennä ihastuksensa isän luoksa ja kysyä lupaa tavoitella tyttären kättä - varsinkin, kun toisen kanssa on hädin tuskin jutellut! Liian suuria päätöksiä eteen liian nopeasti, ilman mahdollisuutta tutustua toiseen. Mutta kirjoittajan isoäidillä oli asiaan mielipide.

Isoäiti totesi, että heidän aikanaan kiellettiin menemästä treffeille kahdesti saman henkilön kanssa peräkkäin. Ajatuksena oli, että hampurilaisen äärellä rupattelu on erinomainen tapa tutustua toiseen, mutta koska kummankin tiedossa on, että tämä ei vielä tarkoita mitään sitoutumista, draama vähenee ja itsensä hillitseminen helpottuu - kumpikin kun olisi seuraavalla viikolla hampurilaisella jonkun muun kanssa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut parisuhdetta, päinvastoin. Parisuhteelle oli oma terminsä - "Going steady". Tämän vaiheen sattoi aloittaa vasta myöhemmin, kun oli jo turvallisesti tutustunut useampaan vastakkaisen sukupuolen edustajaan - oppinut, kenestä oikeasti tykkää ja mitä ominaisuuksia arvostaa. Tällöin oli paljon todennäköisempaa päätyä hyvään parisuhteeseen, koska poika- tai tyttöystävä ei ollut ensimmäinen ihastus, hormonien pauhun vallassa valittu, vaan ainakin hieman paremmin informoitu valinta. Elämän suuret päätökset kannattaa tehdä päällä, ei alapäälllä.

Olen pohdinnan jälkeen todennut tämän olevan hyvä asia. Ei ole haittaa tutustua useampaan ihmiseen - ja itseensä - ennen kuin ryhtyy seurustelemaan. Kyse ei ole sitoutumisen tai parisuhteen arvon vähättelemisestä, vaan päinvastoin - toiseen sukupuoleen tutustumista ilman, että tutustumisen välineeksi täytyy ottaa on-off-parisuhteet. Tutustukaa ihan rauhassa ihmisiin, useampaan kuin yhteen, ennen kuin hyppäätte parisuhteen syövereihin. Antakaa hampurilaisten auttaa suhdettanne! :)